23.10.2018
Päivä alkoi hyvin eri merkeissä mitä oltiin suuniteltu herätyksen aikaistuttua viidellä tunnilla peruuntuneen lentomme vuoksi. Lensimme siis Dar Es Salaamista ystäväkohteeseemme Mwanzaan, mikä tarkoitti kaupunkimaisemien muuttumista hieman maanläheisempään tunnelmaan.
Saavuttuamme lentokentälle huokaisimme helpotuksesta nähdessämme tutun kaupungin nimen kirjaimet edessämme. Ruumalaukkuja odotellessamme useampi nuorista totesikin Mwanzan olevan hyvin kotoisa – noin viiden minuutin kokemuksen perusteella.
Bussi vei meidät hostelliin, missä heti ensimmäisenä pääsimme syömään aamupalaa. Meille aamupala kävi enemmän päivällisestä ottaen huomioon kuinka monta tuntia oltiin jo hereillä oltu. Hyvin pian aamupalan jälkeen aloimme toteuttamaan päivän tiivistä ohjelmaa, mikä alkoi päiväkodissa vierailulla.
Iloinen lasten nauru ja lukuisat vilkutukset saivat meidät tuntemaan olomme hyvin tervetulleiksi. Vierailu päiväkodilla oli meidän kaikkien toiveena ja hyvin malttamattomina halusimme heti mennä jututtamaan pieniä koululaisia. Vaikka lasten kanssa yhteistä kieltä ei niin sanotusti löytynyt, saimme elekielellä leveitä hymyjä aikaiseksi molemminpuolin.
Päiväkodissa vierailun jälkeen suuntasimme suoraan Mwanzassa olevaan lasten turvakotiin, joka on samalla ainoa sellainen koko Tansaniassa. Päiväkodissa näimme iloisia ja onnellisia lapsia joilla asiat ovat hyvin. Siirtyessämme päiväkodista turvakotiin totesimmekin että on aika nähdä myös kolikon toinen puoli ja oppia lisää myös surullisista tapauksista.
Turvakotiin saavuttuamme saimme heti tutustua heidän käytäntöönsä ja opimme paljon lisää heidän toimistaan. Siellä asui tällä hetkellä noin 22 lasta, jotka oltiin otettu huostaan vaarallisten kotiolojen vuoksi. Turvakodissa mahdollisten fyysisten ja erityisesti psykologisten haavojen parantaminen on tärkein tavoite ja antaa lapsille puitteet normaaliin ja onnelliseen elämään menneisyydestään huolimatta. Halusimme osoittaa turvakodin työntekijöille kuinka tärkeää työtä he tekevät muistamalla heitä 200 euron lahjoituksella, jonka Raahen lukion opiskelijakunnan hallitus lahjoitti turvakodin lasten ruokaan ja vaatteisiin.
Hyvin tunteikkaan ja ajatuksia herättävän päivän jälkeen suuntasimme Imani naiskuoron järjestämään iltamaan, jota he olivat valmistelleet monta viikkoa. He olivat suunnitelleet paljon ohjelmaa johon sisältyi paljon laulamista ja tanssimista – välillämme olevan yhteyden löytämistä erityisesti musiikin myötä. Ohjelmaan sisältyi ateriointi afrikkalaisittain. Illan päätteksi naiset halusivat viedä meidät kuuntelemaan kuoroharjoituksia kirkkoon. Niin tapahtumarikkaan ja tunteikkaan päivän jälkeen oli ihanaa rauhoittua kuuntelemaan afrikkalaista musisointia ja viedä päivä päätökseen harmonisin tunnelmin.
Vasta ohjelman tultua päätökseen muistimme vähäisen unisaldomme ja väsy tuntuikin iskevän siinä hetkessä välittömästi. Ei voinut muuta kuin taputtaa itseä ja kaveriaan olalle siitä kuinka hyvin oltiin jaksettu koko päivän ajan ja olla vielä kiitollinen siitä kaikesta mitä oli saanut kokea.
Martta & Veera
Vastaa